FIN Press: Euroopan unioni rahoittaa uhanalaisen rupiliskon suojelua

KARJALAINEN (Joensuu, Finland) 20 July 08 Itä-Suomen oma omituinen otus - Euroopan unioni rahoittaa uhanalaisen rupiliskon suojelua. (Heli Pottonen)
Pohjois-Karjalan pienissä lammissa asustaa otus, jota ei Ahvenanmaata lukuun ottamatta juuri muualla Suomessa tapaa.
Otus on rupilisko, toinen Suomessa elävistä kahdesta pyrstösammakosta eli salamanterieläimestä. Toinen on vesilisko, joka on rupiliskoa pienempi ja yleisempi.
Kyhmyisestä ihostaan nimensä saanut rupilisko on Suomessa uhanalainen laji, jonka suojeluun Euroopan unioni on myöntänyt Luonnon LIFE-rahoitusta.
Suojeluhanketta koordinoi Viron ympäristöministeriö suomalaisena kumppaninaan Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Hanke alkoi vuonna 2004 ja kestää vuoden 2008 loppuun.
Luonnon LIFE -rahoitusta voi hakea luontotyyppien ja lajien suojeluun Natura 2000 -verkostoon sisällytetyillä alueilla. Pohjois-Karjalassa hankkeessa mukana olevat alueet kuuluvat Natura 2000 -verkostoon.
Aikuinen rupilisko viettää ison osan vuodesta maalla. Talvet eläin on horroksessa. Keväällä lisko siirtyy pieniin ja keskikokoisiin lampiin lisääntymään.
Toukkavaihe kestää lammessa loppukesään saakka, jolloin on muodonvaihdoksen aika. Tällöin ulkokidukset häviävät, iho paksuuntuu ja keuhkoilla hengittäminen alkaa.
Muodonvaihdoksen jälkeen rupilisko nousee pariksi vuodeksi maalle, kunnes palaa lampeen lisääntymään.
– Rupiliskon toukka muistuttaa hieman kalaa, jolla on jalat ja korvat. Tosin lepattavat korvat ovat ulkokidukset, kuvailee rupiliskoon perehtynyt suunnittelija Ville Vuorio Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta.
Rupiliskoa esiintyy Keski- ja Pohjois-Euroopassa lähinnä Alppien pohjoispuolella. Suomessa lajia tavataan Ahvenanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.
Pohjois-Karjalassa on kaksi erillistä esiintymisaluetta: Kontiolahden lammet sekä Joensuun ja Tohmajärven lammet.
Pohjois-Karjalan lisäksi Nilsiässä ja Parikkalassa tunnetaan yksittäisiä esiintymiä.
– 1990-luvulla tiedettiin vain muutamia lampia, joissa on rupiliskoa. Uusia alueita alettiin aktiivisesti etsiä Luonnon LIFE-hanketta edeltäneen LIFE Starter -hankkeen myötä vuonna 2002, Vuorio kertoo.
Tuolloin Pohjois-Karjalasta löydettiin merkittäviä aikaisemmin tuntemattomia esiintymiä Kiihtelysvaarasta, Tohmajärveltä, Värtsilästä, Tuupovaarasta ja Kontiolahdelta.
– Itä-Suomessa tunnetaan viitisenkymmentä rupiliskolampea. Hyvässä lammessa saattaa lisääntymisaikaan olla parikymmentä liskoa, Vuorio toteaa.
Rupiliskon elinympäristöt ovat vähentyneet suurimmalla osalla levinneisyysaluetta. Elinympäristöjä ovat tuhonneet muun muassa ojitukset.
Rupiliskot elävät yleensä alueilla, mistä löytyy useita sopivia lampia riittävän lähellä toisiaan. Yhdenkin lammen häviäminen heikentää alueen rupiliskopopulaation selviytymismahdollisuuksia.
Tällä hetkellä suurin ongelma on kalojen istutus tai siirtely.
– Rupiliskon lammen on ehdottomasti oltava kalaton. Kalat syövät munia, toukkia ja aikuisia rupiliskoja, Ville Vuorio toteaa.
Myös lampien rantaan ulottuvat, varjostavat viljelykuusikot voivat haitata rupiliskon lisääntymistä, koska lisääntyminen onnistuu parhaiten lämpimässä vedessä.
– Rupiliskon muninta on parhaillaan käynnissä, ja näyttää sujuvan hyvin. Yksi naaras voi tuottaa alkukesän aikana jopa 300 munaa, Vuorio kertoo.
Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on hankkinut muutamia lampia suojelukohteiksi sekä harventanut puita lampien ympäriltä maanomistajien suostumuksella.
– Muissa maissa on myös kaivettu uusia lampia rupiliskoja varten, mutta Suomessa sellaista ei ole vielä tehty, Vuorio kertoo.
Luonnon LIFE-hanke päättyy ensi vuoden lopussa. Rupiliskon seurantaa kuitenkin jatketaan. Vuorio kehottaa ihmisiä ottamaan yhteyttä ympäristökeskukseen, mikäli omassa lammessa näkyy otuksia, jotka voisivat olla rupiliskoja.
Hän kuitenkin muistuttaa, että rauhoitettua eläintä ei saa pyydystää.
– Katsella saa, mutta ei pyydystää.
Fakta: Rupilisko
Salamanterieläin. Sukulainen Suomessa: vesilisko.
Rupilisko voi kasvaa jopa 17 senttimetriä pitkäksi.
Voi elää vankeudessa 25-vuotiaaksi, luonnossakin yli kymmenen vuotta.
Selän väritys musta tai lähes musta, vatsa kirkkaankeltainen tai oranssi.
Suomessa uhanalaisluokitukseltaan vaarantunut. Rauhoitettu.
Lähde: Pohjois-Karjalan ympäristökeskus
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Teemat/itäsuomen_oma_otus_3419123.html

This is about great crested newt. This species is found in Finland in only from Åland, and from eastern parts of our country (mostly in Karelia).

At 1990s there were only a few known breeding ponds in Eastern Finland. Since 2002 Triturus cristatus has been studied by Northern Karelian environmental administration, and nowadays there are about 50 known breeding ponds in Eastern Finland. EU supported study ends next year.

That is "the beef" of the story linked by Wes_von_Papineäu. As my personal comment I would like to add that I'm sure that there are many more breeding ponds in Eastern Finland that are not yet found. The study is made by Northern Karelian environmental administration, so their location is Northern Karelia. However some of the "traditional" eastern distribution areas are located in Souther Karelia (and even in Savo), which are domain of their own environmental administrations. This is why I'm afraid that those areas are not worked out as well as they could be. If also those areas would studied carefully, many other breeding ponds would be found. This is how I do belive.

FIN Press: Joonas' notes

Thank you Joonas, for not only taking the time to give us the 'gist' of the item, but for putting it into a local context of the status of Triturus in Finland.
The range maps in my books, although useful for understanding the potential for finding a species of newt in a 'general area', do not have the details that you kindly presented to allow us to understand why some maps may not have the detailed and accurate picture of where newts are found.
Cheers & respects
Wes